Meillä oli viikko sitten täysi talvi, lunta oli parikymmentä senttiä maassa. Mahtavat kelit maastoilla. Kävimmekin Onnin kanssa revittelemässä pitkin teitä, tässä lähellä on todella hyvät maastot. Yhtenä päivänä mukana oli Konsti(tallinomistajan lämpöinen)ratsastajineen. Menimme reippaan lenkin ja Onnista paljastui uusi puoli kun kaveri meni edellä kovaa, Onnikin päätti mennä kovaa. Pidätteet eivät menneet ollenkaan läpi ja hevonen nosti päänsä ja paineli täysillä perästä. Ylämäessä sitten saavutimme toisen ja huusin kuskille että jos vähän hiljentäisi kun hevoseni ei enää tottele. Hevonen asettui sitten mutta tällaista ei ole ennen tapahtunut.

Onhan hevosilla nyt virtaa kun liikutus ei ole päivittäistä ja ulkoilevat vain osan päivästä ja yöt ovat tallissa. Mutta silti hevosen pitäisi malttaa odottaa. Monesti Onni kysyy lupaa saako laukata kovaa, se kokeilee laskenko menemään ja odottaa. Sitten kun annan mennä, sitä vauhtia kyllä löytyy. Onni tykkää välillä mennä sen minkä kintuista irtoaa. Kuskikin vielä toistaiseksi pysyy kyydissä mukana hyvin. 

Kotiinpäin tullessa en anna hevosen koskaan mennä kovaa. Silloin mennään sitä tahtia kun minä haluan. Olen yrittänyt opettaa Onnin niin että ryysätä ei saisi missään tilanteessa ja se käveleekin aina maastossa etanan vauhtia ja jää muista jälkeen. Mutta on paljon mukavampaa kun hevonen odottaa eikä kaahaa eikä ryysi. 

Nyt lumet ovat sulaneet ja keli on aika huono. Tosin niin sulaa että hevonen pysyy hyvin pystyssä. Olen ollut kiireinen töissä enkä ole viikolla ehtinyt Onnia liikuttelemaan ja silloin oli vielä liukasta kun osa lumesta oli jäänä maassa. Nyt Onnilla oli haava suupielessä, yläpuolella huulessa mutta silti sille ei voi kuolainta laittaa. Varmasti on nahistellut tarhakaverinsa kanssa ja saanut siitä vekin. Sille taitaa siis tulla vielä lomaa, ellen innostu menemään duallypäitsillä.

Nämä siirtymäkauden kelit ovat aina haastavia ja jos kovin jäiseksi menee, mietin sitäkin että laittaisinko Onnille hokkikengät etusiin siksi aikaa kunnes pysyvä lumi on maassa. Viime viikolla iloitsin ja luulin päässeeni niin vähällä että ei tarvitsisi edes miettiä hokkeja mutta nyt tilanne on toinen. Tätä saa nyt tässä pohtia. Minun puolestani saisi tulla lunta ja urakalla.