Onni on saanut lomailla viikon kun emäntä on ollut Helsingissä katsomassa Horse Show:ta. Eilen kun menin tallille, herra jo sinkoili marhaminnassa siihen malliin että virtaa riittää. Ilma oli sateinen ja tuulinen ja tallinomistaja kertoi Onnin juoksennelleen laitumella urakalla ja pörhistelleen kaikelle mahdolliselle. Tallissa hevonen oli melko rauhallinen mutta kun pääsin selkään, totesin hevosen olevan melko jännittynyt. 

Yritin ratsastaa pellolla mutta se oli muuttunut upottavaksi kuin suo. Kenttäkin oli lähinnä mutavelliä. Päätin mennä maastoon vaikka meillä ei ollut sinne kaveria. Hevonen meni kyllä mukavasti eteenpäin mutta tuntui lähinnä raketilta vauhtia olisi ollut vaikka miten paljon ja puskia piti kytätä. Hyvin sujui virtaavien ojien ylitys, siihen hevonen on näköjään jo siedättynyt. 

Maastolenkin päässä Onni näki mielestään jotakin puskassa. Kaksi kertaa teki u-käännöksen ja yritti lähteä takaisin tallille. Jalkauduin selästä ja kävimme yhdessä niitä puskia ihmettelemässä ja lopuksi hevonenkin totesi ettei siellä mitään ollut. Kun käännyimme takaisin, päätin suosiolla kävellä koko kotimatkan ajan.Onneksi Onni kävelee eikä yritä mennä väkisin kovempaa vauhtia.

Se oli tällainen maastoilu tällä kertaa. Yleensä käyn maastossa kaverin kanssa mutta joskus sinne pitää mennä yksin. Yritän saada hevosen oppimaan että yksinkin on turvallista.  Tykkään Onnissa siitä että se ei nouse pystyyn eikä pukittele vaan säikähtäessään se ensin pysähtyy ja sitten tekee u-käännöksen, ja se kyllä pysähtyy kääntymisen jälkeenkin eikä karkaa käsistä. Monta on vielä jännää asiaa mihin pitäisi nuoren hevosen tottua ja vaikeinta on se että saisi hevosen rentoutumaan kaikissa tilanteissa ja luottamaan että minä pidän siitä huolen.

Mutta olin kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen että hevonen ylitti vedet ilman ongelmia. Siltojen ylitystä olemme harjoitelleet ja harjoitus on tuottanut tulosta. Ilmeisesti tätä yksin maastoilua pitäisi harrastaa enemmänkin niin sitten se ei olisi Onnista niin jännittävää.