Kenttä on edelleen käyttökelvottomassa kunnossa jään ja lumen takia. Onneksi maastossa etelänpuoleiset tiet ovat sulaneet ja siellä voi tehdä täysipainoista treeniä. Tallin vieressä on tie jossa on aivan mahtava hiekkapohja ja pitkä pätkä suoraa tietä. Tie on yhden auton levyinen ja siinä mahtuu hyvin menemään siksak pohkeenväistöä, avotaivutusta sekä sulkutaivutusta. Kun pitää kääntyä takaisin, voi harjoitella takaosakäännöstä. Kätevää.

Pohja sallii myös kaikki askellajit joten pätkällä tehdään laukkatreeniä, ja siirtymisiä. Pysähdyksiä, peruutuksia, peruutuksesta suoraan raviin tai laukkaan siirtymisiä ja samoin laukasta käynti- ja ravisiirtymiä. Onni on kulkenut viime ajat todella hyvin. Se on kuulolla ja palvelualtis. Liikkuu tahdikkaasti ryntäilemättä. On ollut nautinto ratsastaa.

Ja jottei kävisi liian ihanaksi, meinasin tosin tipahtaa selästä pari päivää sitten. Tämä edellä kuvattu tie oli aurattu niin että tien sivusta lumet oli nostettu kasoiksi tien viereen. Huomasin kasat jo kaukaa mutta Onni huomasikin ne vasta lähempänä sillä seurauksella että se teki livakan piruetin takajalkojensa ympäri(vapain ohjin) ja käännös oli sen verran nopea että kuskin tasapaino oli koetuksella. Onneksi pysyin kyydissä ja sitten aikansa siinä puhistuaan hevonen päätti uskaltaa mennä katsomaan kasoja ja kävellä siitä ohitsekin. 

Onni on todella fiksu hevonen ja usein sen mielenrauhaa järkyttävät vain kotiympäristössä tapahtuvat muutokset. Ne ovat melkein ainoita asioita mitä se pelkää. Mutta vaikka se pelkää, se kyllä sitten suostuu niitä mörköjä katsomaan kun antaa sen rauhassa niitä ensin pällistellä. Tällaisia järkyttäviä muutoksia ovat olleet mm. jätesäkit jotka olivat täynnä rakennusjätettä ja olivat ilmaantuneet tallin pihaan, sininen iso säiliö joka tuli pihapiiriin jne. Eli ne normaalissa ympäristössä tapahtuvat muutokset ovat sen mielestä kaikkein jännittävimpiä. Lienee ihan tavallista kaikilla hevosilla.