Tänään Ystävänpäivänä mietin ystävääni hevosta. Onni on minulle todella tärkeä, ennen kaikkea hän on minulle Ystävä isolla yyllä. Kaveri jonka kanssa vietän aikaa ja teen asioista yhdessä. Vaikka harrastan tavoitteellisesti, hevonen ei ole minulle väline. Minusta mukavinta on olla hevosen kanssa, harjata sitä karsinassa ja rapsuttaa sitä kun se tunkee päänsä syliini. Kesällä saatan istua laitumella ja seurata hevosten syömistä ja olemista.Meillä on vahva side Onnin kanssa. Se luottaa minuun ja hakeutuu seuraani. Se on parasta ystävyyttä.

Minä olen ajatellut että Onnin kanssa harrastetaan kilpailemista sinne asti minne sen (ja omat) rahkeet riittävät. Emme treenaa verenmaku suussa vaan treenaamma ilolla ja rennosti. Käymme maastoilemassa paljon ja siellä nautimme luonnosta ja hiljaisuudesta. Toki nautimme välillä vauhdistakin. Kentällä teemme perustyötä ja opettelemme uusia asioita. Kerran, kaksi viikossa.

Elämäni olisi paljon tylsempää ja laadultaan huonompaa jos hevosta ei olisi. Hevonen tuo sisältöä elämääni ja edistää terveyttäni. Se on minulle mielekästä tekemistä ja samalla saan huolehdittua omasta fyysisestä kunnostani liikunnan muodossa. Hevosenpito on melko kallista, onneksi täällä maalla edullisempaa kuin suurissa kaupungeissa, mutta se on jokaisen lantin väärti. Olen onnekas kun voin hevosta pitää.