Onnin jalat alkavat parantua ja se sietää valoa hyvin. Tämä tarkoitti siis sitä että pystyin siirtämään hevoset omaan pihaan valmistuneeseen pihattoon. On mukava seurata ja hoitaa hevosia. Siellä ne aamulla odottelevat heiniä kun herään. Ne kulkevat itse sisään ja ulos niin kuin haluavat ja syövät kun siltä tuntuu. Pyrin pitämään heinää vapaasti saatavilla. Lisäksi hevoset leikkivät paljon kun ovat molemmat nuoria. 

Onni on palannut treenien suhteen normaaliin päiväjärjestykseen. Jalkoja pitää edelleen päivittäin hoitaa, mutta ei enää suojata valolta joka oli kaikkein työläin homma. Olen todella tyytyväinen että pääsimme melko vähällä tässä sairaudessa. Kahdella muulla alsikemyrkytyspotilaalla jotka tiedän, on ollut paljon pidempi tie parantumiseen. Meidän onni oli aikainen, oikea diagnoosi. Tilanne ei siis ehtinyt kehittyä kovin pahaksi vaikka itse sitä pahana pidinkin. 

Tässä kuva hevosista, niillä on hauskaa.