Tallille saapui eilen shetlanninponiori Aapo. Hän on kuusivuotias ja menee Onnin ja Onnin tarhakaveri Montsan kanssa samaan tarhaan. Minusta on tärkeää että hevosella on lajikumppaneita seuranaan, olkoonkin vaikka poneja. Hevonen on sosiaalinen laumaeläin ja kaipaa kontaktia toisiin hevosiin. Meillä hevoset tarhaavat porukassa.Talvisin suomenhevoset keskenään ja Onnin ja Montsa yhdessä. Kesällä kaikki ovat samassa laumassa isoilla laitumilla. Kun hevosilla on tarpeeksi tilaa, ne kyllä väistävät toisiaan että haavereita ei satu. Ja onneksi ponit ja Onni on kengättömiä niin ei tule muutenkaan pahaa jälkeä jos joskus joku potku perille asti päätyy.

Hevoset leikkivät keskenään ja hoitavat toisiaan. Ne viihtyvät yhdessä. Mikään ei ole niin surullista kuin yksinäiset hevoset pienissä tarhoissaan. Sellaisessa ne vain ovat masentuneena paikoillaan. Ei mahdu leikkimään eikä juoksemaan eikä huvita kun ei ole kaveria. Ymmärrän kyllä ihmisten huolen siitä että tarhakaveri voi satuttaa pahimmillaan hevosta niin että se on käyttökelvoton; vaikka paha jalka vamma potkun seurauksena voisi olla sellainen. Ja tästä on ihan omakohtaista kokemusta kun tarhakaveri kerran potki hevoseni niin että oli useita hokkivekkejä ja ne tulehtuivat. Tätä tulehdusta sitten hoidettiin antibiooteilla joille hevonen oli niin yliherkkä että meni aivan vesiripulille ja lakkasi myös syömästä. Lopulta hevonen piti kahden viikon intensiivisen suonensisäisen nesteytyksen ja kipulääkehoidon jälkeen lopettaa suolen repeytymisen takia.

Jos laittaa hevosen edun edelle ja minimoi haittojen synnyn, on aina sitä parempi mitä lähempänä lajityypillistä käyttäytymistä hevosen olot ovat. Ja minusta hevosta leimaa ensisijaisesti sen ominaisuus laumaeläin, eli se käyttäytyy niin ja sen pitäisi saada toteuttaa itseään kuten laumaeläimen kuuluu, olemalla laumassa. Ja vaikka minulla on huonoja kokemuksia olemassa, silti hevoseni ovat aina kaverin kanssa. Toki vieraat hevoset pitää ensin tutustuttaa toisiinsa ellei käytössä ole jättilaitumia kuten meillä.

Ei ole syytä tulla liian varovaiseksi ja kääriä hevosta pumpuliin. Jotkut hevoset ovat aina loimi päällä, sisällä ja ulkona koska ovat klipattuja. Eräs hevostaloudenopettaja piti tätä eläinrääkkäyksenä koska se estää hevosta hoitamasta ihoaan, iho ei hengitä eikä hevonen voi piehtaroida. Minun hevosiani ei ole vuosiin klipattu. Ne ovat talvellakin ilman loimea ja kasvattavat paksun talvikarvan. Kun ne hikoilevat ne loimitetaan asianmukaisesti siihen asti kunnes ovat kuivuneet. En koe tätä mitenkään hankalana. En myöskään suojita hevosta yleensä. Esteille suojitan koska hevonen kolhii jalkojaan puomeihin ja jännesuojat antavat sille tukea. Mutta muuten sileällä ja maastossa ratsastettaessa hevosella ei ole suojia. Eikä se saa mitään haavoja eikä ole kenkäongelmia kun niitä kenkiä ei ole. 

Vähemmän on enemmän monessa asiassa. Kuvassa Onni uuden(ja vanhan) kaverinsa kanssa.