Onni on ollut vähällä liikutuksella. Pohjat ovat olleet kovia ja kun sitä kesälomaa ei pidetty niin nyt otetaan rennosti. Eilen kävin ratsastamassa kun kentälle oli satanut lunta niin se ei ollut liukas eikä liian kovakaan.  Hevonen oli kyllä huippuhyvä. Koulutus on siinä vaiheessa että hevonen menee helppo B:n asiat vaivattomasti. Normaaliin ratsastuskertaan kuuluu taivuttelua, siirtymiä ja tempon vaihtelua. Hevonen alkaa olla valmis ajateltuna harrastehevosen tasoa. Aion kyllä Onnin kouluttaa ainakin HeA tasolle mutta ratsastettavuus on nyt todella hyvä ja miellyttävä ja sinänsä se osaa jo kaikki perusasiat. Olen huomannut että hevosen peruskoulutukseen ja peruskunnon luomiseen menee noin vuosi aikaa, riippumatta hevosen lähtötasosta.

Artsin (Arto-Pekka Heino) neuvoilla opetettu pohkeenväistö on kyllä nautinto. Opetimme hevosen siirtymään sivulle pelkästään ratsastajan pohjetta taaksepäin siirtämällä. Pohkeella ei siis paineta eikä pusketa vaan sen paikkaa vain siirretään normaalilta paikalta hiukan taaemmas. Kun hevonen on tämän oppinut ja sisäistänyt, on pohkeenväistöstä tullut todella vaivatonta. Suorastaan nautittavaa. Ja itse voi keskittyä istumaan selässä ilman että hevosta pitää työntää minnekään.

Joskus ajattelen että miten vaivatonta joku voikin olla? Etenkin jos se on asia joka on tuottanut hankaluuksia tai tuntunut työläältä ja sitten saa siihen uudenlaisen vinkkelin ja toimintatavan ja asiasta tuleekin mukavaa? Tämä jaksaa aina hämmästyttää. Ja tämä on suurin syy miksi kannattaa valmentautua usealla eri valmentajalla jotta saa kaikilta jotakin uutta itselleen.

Vähän harmittaa että en pääse tulevalla viikolla Artsin valmennukseen mutta aina se ei vain onnistu. Nyt on oman terveydentilan kanssa selvityksiä menossa ja ne ovat pakollisia joten joudun jättämään tässä kuussa Artsin väliin. Ensi kuussa sitten intopinkeänä valmennukseen.