Otsikossa siteeraan Minna Tallbergia, tähän tekstiin liittyvä kuva kiertää facebookissa.  Kuvassa lukee myös että "hevoset eivät potki minua enkä minä niitä". Tuli mieleen monta asiaa kun tätä kyseistä kuvaa katselin. Se on surullista että moni ihminen edelleen kouluttaa hevosiaan pelkäämään. Niille annetaan surutta raippaa, jopa tallissa omassa karsinassa jonka pitäisi olla niille oma ja turvallinen tila jossa ne saavat olla rauhassa.

Tiedän erään tallinomistajan joka mätki tallissa täysihoidossa olevaa hevosta ohi kulkiessaan raipalla karsinan kalterien välistä koska hevonen oli hänen mielestään kuriton. Hevonen oli luonteeltaan kuuma ja tottakai hermostui aina kun tämä häntä huonosti kohteleva tallinomistaja ilmestyi paikalle. Tästä seurasi "koulutussessioita" joissa tallinomistaja  jätti hevosen talliin kun muut hevoset menivät ulos ja sitten hän karsinassa hakkasi hevosta niin kauan että se oli kauhusta kankeana paikallaan. Sama toistui loimituksessa. Hän loimitti hevosen niin että raippa oli toisessa kädessä ja aina kun hevonen liikkui, mätki sillä sitä. Sama hevonen kuitenkin kulki kanssani löysällä riimunnarulla tarhaan, joskus sitä kuljettelin omistajan pyynnöstä. Se vain oppi pelkäämään tallinomistajaa ja aivan syystä joten oli sen kanssa todella hermostunut.

Tämän surullisen tarinan loppu oli onneksi onnellinen siinä mielessä että hevonen voi nykyisin hyvin ja on kunnossa. Hevonen tuli tässä kyseisessä paikassa aivan hermoromahduksen partaalle ja sai karsinassa paniikkikohtauksia, se hikosi ja vapisi kauttaaltaan koska se pelkäsi niin paljon jos jäi talliin yksin. Hevosta ei myöskään voinut enää loimittaa koska siitä oli tullut sille painajaista edellä mainituista "koulutuskeinoista" johtuen.Hevosenomistaja yritti saada tallinomistajalta vastauksia miksi hänen hevosensa on mennyt tuollaiseen tilaan, ja että mitä oikein on tapahtunut. Viisas hevosenomistaja vei hevosensa pois, tallille jossa sitä kohdellaan asiallisesti, ja hevosen käytös on palautunut ennalleen. Kaikki tämä huono kohtelu alkoi purkaantumaan kun tallityöntekijät ja tallillakävijät kertoivat siitä mitä ovat nähneet. Todella ikävää että tällaista vielä tapahtuu. 

Hevosesta näkee kyllä päällepäin jos sitä on kohdeltu huonosti. Se ei luota ihmiseen ja näyttää sen monella tavalla. Usein juuri ns. käytösongelmina jotka syntyvät siitä että hevonen ei tiedä mitä siltä halutaan. Sille ei ole opetettu asiota kunnolla ja sitten se hämmentyy eikä ymmärrä. Ja jos tässä tilanteessa hevosta lyödään, se kokee ihmisen uhkaksi jota vastaan pitää olla vähintään epäluuloinen ja pahimmassa tapauksessa hevonen on niin peloissaan että kokee ainoaksi vaihtoehdoksi itsensä puolustamisen(puremalla ja potkimalla) ollakseen rauhassa arvaamattomilta ihmisiltä.

Onni on hauska tapaus, vaikka sen tausta on mikä on, se on varmaan saanut kasvaa melko rauhassa. Se on utelias, leikkisä ja ystävällinen. Toki siinä näkyy niitä varauksia, että isokokoisia miehiä se pelkää, ja se pelkää myös vierasta ihmistä selässään. Onni pelkää myös huutavia ihmisiä, se kokee huutamisen väkivallaksi josta se hermostuu. Olen joskus joutunut sanomaan muille että älkää huutako kun hevoseni pelkää(tätä ei tapahdu omalla tallilla vaan muualla ollessa näinkin on käynyt).Se on herkkä hevonen mutta kun sen luottamuksen on voittanut, se on niin kiltti ja joustava että voi vain ihmetellä. Se tekee kanssani yhteistyötä, sitä ei sidota kiinni kun varustetaan, harjataan tai vuollaan kavioita. Minusta hevosen pitää olla samaa mieltä kanssani,ja yhdessä tehdään asiat. Koskaan en sitä rankaise vaan jätän ne ei toivotut asiat huomioimatta ja palkitsen hyvistä, eli vahvistan toivottua käytöstä. Onni ei pure eikä potki eikä sen kanssa tarvitse tapella. Se lastautuu ja kulkee trailerissa sujuvasti ja käyttäytyy hyvin vieraissa paikoisssa, kuten valmennuksissa ja kilpailuissa. Siihen sitä on opetettu systemaattisesti tekemällä asioita joita siltä halutaan. Onnin kanssa on mutkatonta harrastaa, se on järkevä hevonen ikäsekseen, mutta ei se tyhjästä ole sellaiseksi tullut. Siinä näkyy se, miten sille on annettu aikaa oppia asiat ilman kiirettä ja pakottamista.

Kaverini kävi Onnia ratsastamassa yhtenä päivänä. Sillä ei juuri muut ole menneet, ne kerrat on yhden käden sormilla laskettavissa, ja usein on vain kävelty jos joku muu on selässä. Onni laitettiin liinaan ja kaveri selkään. Kaikki meni hienosti ja Onni teki mitä pyydettiin ja meni kaikki askellajit läpi. Hevonen vain jännitti niin paljon että sydän laukkasi tuhatta ja sataa ja hevonen hikosi vaikka ei tehty mitään raskasta. Se oli henkisesti sille niin vaikea paikka. Pidimme kerran lyhyenä että se ei koidu hevoselle liian ikäväksi. Aion sen opettaa siihen että muutkin voivat ratsastaa sitä mutta siinäkin pitää edetä varovaisesti ja olla tekemättä siitä hevoselle ongelmaa. Pieniä pätkiä vain kerrallaan. Kunnes hevonen huomaa ettei tarvitse pelätä muitakaan ihmisiä jotka sen selkään kiipeävät.

Aika on mennyt äkkiä ja Onni on ollut minulle jo puolitoista vuotta. Toivon että meillä on vielä reilu hevosen ikä yhteistä aikaa jäljellä tehdä kaikkea mukavaa.