Onni on kengätön hevonen. Se oli kengässä kun tuli minulle 2013 syksyllä ja takoi todella paljon takasillaan etujalkoihin. Oli syksy ja mietin että mitä ihmettä tapahtuu kun tällaiselle hevoselle laitetaan hokkikengät. Varmaankin olisi ollut kannat auki ja kengät irti ja pahimmillaan hevonen käyttökelvoton sen takia kun se olisi itseään hokkikengillä satuttanut.

Kysyin apua ja neuvoja Henna Haloselta joka on hevosiani aina hieronut. Henna suositteli meille kengättömyyttä ja ostamaan talveksi hokilliset tai nastalliset bootsit. Olin ensin vähän skeptinen koska hevoseni ovat aina olleet kengässä ja minuun oli pikkutytöstä asti iskostettu ajatus että käyttöhevonen ei pärjää ilman kenkiä ja että kengittämisestä ja vuolemisesta ei voi ymmärtää kukaan muu mitään kuin kengittäjä.

Noh, tässä sitä ollaan reilu vuosi oltu ilman kenkiä ja vuolemaankin olen opetellut Dan Guerreran opissa viime keväänä. Voin kertoa että kaikki ennakkoluuloni olivat turhia ja olen saanut kengättömyydestä vain positiivisia vaikutuksia hevoselleni.Hevonen liikkuu erittäin hyvin, kenkien pois ottamisen jälkeen siltä hävisivät kaikki nesteet jaloista ja nyt kun vuolen kaviot itse, pystyn huolehtimaan siitä että ne ovat aina sopivan mittaiset ja hyvässä mallissa. Hevonen on saanut kehuja liikkeistään useilta valmentajilta. 

Hevonen ei myöskään pitänyt kengittämisestä koska sen mielestä pitkä paikallaan olo kolmella jalalla oli vaikeaa. Kyseessä on nuori hevonen ja ei sillä ole vielä konkarin kokemusta ja tietämystä asioista miten pitäisi olla missäkin tilanteessa. Ikävää oli kun kengittäjät olivat kovakouraisia ja suorastaan pelottelivat hevosta ja siitä hevonen sai vielä enemmän antipatioita kavioiden huoltoa kohtaan. Nyt kun vuolen itse, teen useimmiten niin että kahden viikoin välein vuolen etuset ja kahden viikon valein vuolen takaset. Näin vuoluun käytetty aika on hevoselle lyhyt, ja se ei ehdi hermostua. Lisäksi Guerrera opetti että hevosen pitää antaa laskea kavio välillä maahan verenkierron turvaamiseksi. Kun hevosen antaa lepuuttaa välillä, ei se tunne mitään pakkoa eikä tarvetta kiskoa kinttujaan.

Meillä ei ole käytössä maneesia kotona ja hevosta liikutellaan vaihtelevilla pohjilla. Hevonen ei ole koskaan arkonut kavioitaan. Menemme kesällä joskus hyvinkin kovilla pohjilla, esimerkiksi hiekkatiet ja asfaltti. Toki pääsääntöisesti menemme melko pehmeillä pohjilla.Tuntuu että kengätön kavio vain vahvoo kun saa liikettä ja iskuja. Kaviot myös kasvavat paljon. Onnilla ei ole lohkeilua kavioissa eikä mitään muitakaan ongelmia, kaviot ovat todella terveet.

Minua harmittaa välillä että kengättömyydestä on tehty turhan fanaattinen asia ja ollaan voimakkaasti puolesta tai vastaan ja hevosen etu tuntuu unohtuvan tässä väittelyssä. Minä uskon että käyttöhevonen pärjää kengättä kun se asiallisesti hoidetaan. Guerreran mukaan 90% hevosista pärjää ilman kenkiä ja ainakin oman kokemuksen pohjalta voin sanoa että omani on pärjännyt vallan loistavasti. Olen iloinen siitä että kengättömyys leviää myös kilpaileviin hevosiin. Meitä on nyt jo monta jotka kilpailevat kengättömillä hevosilla kouluratsastuksessa, kenttäratsastuksessa, esteratsastuksessa sekä matkaratsastuksessa. 

On hyvä ajatella omia kaavoihin kangistuneita käytöntöjään, että ovatko ne enää tätä päivää? Onko muita vaihtoehtoja ja mikä sopisi hevoselleni parhaiten? Kokeilemalla se selviää. Minulle kengättömyys on ollut tällainen asia josta olen joutunut toteamaan että olen ollut väärässä luullessani että käyttöhevonen ei voi olla kengättä. Alla kuva tämän päiväiseltä maastoreissulta.